Historia

Rakennusalan teknisten tie Toimihenkilöunioniin.

(Vuoden 2011 alussa Toimihenkilöunioni ja Ammattiliitto Suora yhdistyivät ja uuden ammattiliiton nimeksi tuli Ammattiliitto Pro)

Yksityisen työmarkkinasektorin rakennusalan teknistentoimihenkilöiden ammattiyhdistystoiminnan käynnistymisestä tuleekuluneeksi 60 vuotta 2006. Järjestötaival on ollut värikäs sekäyhdistystoiminnassa että sopimusneuvotteluissa. Ay-järjestäytyminen saialkunsa suurimpien kaupunkien rakennusmestariyhdistysten jäsenkentästä.Ensimmäinen yksityistoimialojen rakennusmestarien alaosastoperustettiin Turkuun syksyllä 1945. Esimerkkiä seurasivat Tampere jaeräät muiden kaupunkien työnjohtotehtävissä toimivat rakennusmestarit.Helsingin Yksityistoimialojen Rakennusmestarit HYRA perustettiin vastavaltakunnallisen yhdistyksen rekisteröinnin jälkeen talvella 1947.

Suomen Rakennusmestariliiton sisällä käydyn pitkän pohdiskeluntuloksena saivat rakennusmestarit luvan perustaa YksityistoimialojenRakennusmestarit ry- nimisen työmarkkinayhdistyksen Turussa 8.12.1946.Jo ennen sitä oli perustettu omat työmarkkinayhdistykset sekä valtionettä kuntien rakennusmestareille. Yhdistyksen pitkähkö javaikeaselkoinen nimi oli ajateltu tilapäiseksi, mutta se vakiintui pianyleiseen käyttöön, eikä uudet nimiehdotukset saaneet enää kannatusta.Jäsenistö muodostui rakennusliikkeiden, liikelaitosten, teollisuuden,yksityisten yrittäjäin ja järjestöjen palveluksessa olevistarakennusmestareista, jotka olivat Suomen Rakennusmestariliitonpaikallisyhdistysten jäseniä.

Pian valtakunnallisen työmarkkinayhdistyksen perustamisen jälkeenotettiin tavoitteeksi työehtosopimuksen saaminen rakennusmestareille.Suomen Rakennusmestariliiton seurannassa käydyt neuvottelut johtivatkintulokseen syksyllä 1947 ja näin solmittiin työnjohtaja-asemassa oleviarakennusmestareita koskeva yleis- ja palkkasopimus, johon ei liitettyvastaavia rakennusmestareita. Inflaatio laukkasi rajusti ja palkkojasovittiin tarkistettavaksi vuosittain.

Vuoden kuluttua aloitetut neuvottelut kariutuivat kuitenkin joalkuvaiheessa. Työantajilla oli jyrkkä kanta yhdistyksen esittämiininflaatiota korvaaviin korkeisiin palkankorotuksiin. Rakennusmestarienirtisanoma sopimus päättyi jo kesällä 1950, mutta neuvottelut jatkuivataina talveen 1951 saakka. Siitä lähtien työnjohtajien palkkauksessaedettiin Suomen Rakennusmestariliiton määrittämien alarajojen varassa.Tosin Yksityistoimialojen Rakennusmestarit ry ilmoitti yksipuolisestialarajan myös vastaaville mestarille ja ylärajahaarukan aloitteleville,nuoremmille ja vanhemmille rakennusmestareille.

Neuvotteluihin palattiin vielä syksyllä 1954. Silloinkaan ei päästyalkua pidemmälle, sillä työnantajien keskusjärjestö STK edellyttijäsenliitoiltaan teollisuuslinjapohjaisen eli kaikkia teknisiätoimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen tekemistä. Tämä eikuitenkaan sopinut rakennusmestareille, jotka halusivat vainammattikuntapohjaista sopimusta.

Työnjohtajina toimivien rakennusmestarien palkalliseen työaikaantuli merkittävä parannus työaikalain uudistuksessa 1955. Siitä alkaentyönjohtajat luettiin työaikalain piiriin ja saivat oikeudenylityökorvauksiin. Vaikka laki koski myös vastaavia mestareita, niinyleisesti he jäivät edelleen ilman lain edellyttämiä korvauksia.

Työnjohtotehtävissä toimivien rakennusmestarien palkkaus toimisuositusten varassa 1960-luvun loppuun saakka. Työnantajapuoli olihaluton keskustelemaan vastaavien mestarien palkkasuosituksesta. Yksioleellinen yksimielisyys kuitenkin saavutettiin talvella 1965, jolloinsovittiin myös vastaaville mestareille ylitöiden korvaamisesta siltäajalta, jolloin he muun työnjohdon puuttuessa itse johtavat työryhmiä.

Yksityistoimialojen Rakennusmestarit ry:n ylimääräinen kokousvelvoitti syksyllä 1970 johtokunnan ryhtymään kaikkiin tarvittaviintoimenpiteisiin työehtosopimuksen saamiseksi rakennusmestareille. STK:nlinja oli jyrkkä ammattikuntapohjaiselle työehtosopimukselle.Neuvottelut työnantajia edustavan SRTL:n kanssa muuttuivatkin hetityösopimuslomakkeen ja palkkojen alarajojen neuvotteluiksi. Tuloksenasyntyi kaksi sopimuspöytäkirjaa: sopimus käytettävästätyösopimusmallista ja ryhmittelyyn perustuvista palkkojen alarajoista.Nytkään ei tullut yksimielisyyttä vastaavien mestarien alarajoista,mutta pöytäkirjat allekirjoitettiin 28.12.1970.

Merkittäväksi järjestöpolitiikan vuodeksi muodostui 1971.Yhdistyksen muuttuminen liitoksi ja keskustelut STTK:n jäseneksiliittymisestä vaativat kaksi ylimääräistä kokousta. Vasta vuodenlopulla Joensuussa pidetyssä kolmannessa kokouksessa saatiin riittäväkannatus johtokunnan esittämille liiton säännöille ja nimenmuuttamiselle Yksityistoimialojen Rakennusmestariliitto YRL ry:ksi.Helppoa ei ollut myöskään STTK:n jäsenyyden hakeminen. Vasta kolmannenliittokokouksen velvoittaman ja hallituksen toimeenpanemanjäsentiedustelun jälkeen tehtiin päätös STTK:n jäsenyyden hakemisesta.Liittymissopimus allekirjoitettiin 28.9.1972.

Teknisten Liiton ja STTK:n kanssa solmitun yhteistyösopimuksenturvin YRL pääsi keväällä 1972 allekirjoittamaan keskusjärjestöjenvälisen runkosopimuksen ja rakennusalojen palkkasopimukset.Teollisuuslinjapohjaisiin rakennusalan sopimuksiin jäi voimaanrakennusmestarinimikkeisiin perustuva palkkaryhmittely jaalarajapalkat. Vuoden 1974 tulopoliittiseen kokonaisratkaisuunperustuvissa sopimuksissa YRL oli mukana neljän rakennusalan ohella joseitsemässä muussa palkkasopimuksessa, joiden piirissä tiedettiinolevan rakennusmestareita.

STTK ja teknisten toimihenkilöiden liitot ajautuivat keväällä 1977voimalaitosalalla alkaneen lakon kautta pitkään työseisaukseen, johonosallistui myös teollisuusaloilla työskenteleviä rakennusmestareita.Lakon jälkeen runkosopimusneuvottelujen yhteydessä keskusjärjestötedellyttivät YRL:n vaatimuksen mukaisesti myös rakennusalojenliittämistä ohjelukujärjestelmään. Uusi palkkajärjestelmä tasasipuolituskorotusten avulla huomattavasti palkkojen alueellisia eroja.

Toimet piiriyhdistyksistä koostuvan liiton muodostamiseen alkoivathallituksen päätöksellä vuoden 1977 keväällä. Ensimmäinen YRL:nrekisteröitäväksi piiriyhdistykseksi tarkoitettu yhdistys perustettiinUudenmaan piiriin lokakuussa 1978. Tämä merkitsi paikallisosastojenirrottamista rakennusmestariyhdistyksistä. Muutos aiheutti paljonkeskustelua, mutta viimeisetkin YRL:n piiriyhdistyksistä saatiinrekisteröidyksi vuoden 1981 aikana. Vain Helsingin piirissä jäiedelleen toimimaan Helsingin Rakennusmestariyhdistyksen alayhdistyksenäHYRA.

Ohjelukujärjestelmän vakiinnuttua ei rakennusalojensopimusrintamalla tapahtunut oleellisia muutoksia. Historiallisestimerkittävä oli kuitenkin kevät 1983, jolloin rakennusalan teknisetryhtyivät lakkoon Suomen rajan läheisyydessä, Kostamuksessa jaSvetogorskissa olevilla työmailla. Rajanpintalakko ratkesirajanpintasopimukseen. Siihen osallistui kolmen viikon aikana noin 300liiton jäsentä.

Ajan myötä henkilöjäsenyyteen perustuva edustusoikeusliittokokouksissa osoittautui hankalaksi ja epädemokraattiseksi.Piiriyhdistyksissä käydyn keskustelun jälkeen, syntyi laajayksimielisyys YRL:n purkamisesta ja uuden jäsenyhdistyksistä koostuvanliiton perustamisesta. Sääntöjen edellyttämä purkaminen piti käsitelläkahdessa liittokokouksessa. Ensimmäinen päätös liiton purkamisestatehtiin syyskokouksessa 1983 Seinäjoella ja toinen kevätkokouksessa1984 Tampereella. Uuden liiton nimeksi tuli RakennusmestarienAmmattiliitto RAL ry.

Tämän jälkeen erityisesti piireissä vaikuttaneet yhdysmiehet toivatesille jäsenpohjan laajentamistarpeet. Rakennustyömaille olilisääntynyt insinöörien määrä, ja asfalttialalla sekämaanrakennustöissä oli melkoisesti myös teknisiin toimihenkilöihinkuuluvia pitkänlinjan työnjohtajia. Vääksyssä pidetyssäliittokokouksessa 1986 jäsenyyttä koskevia määräyksiä korjattiin janimi muutettiin kuulumaan Rakennusteknisten Ammattiliitto RAL ry:ksi.Jokaisessa edellä mainituissa. kolmessa liittokokouksessa muutoksetaiheuttivat laajalti vastustusta, eikä päätöksiä voitu tehdäyksimielisesti.

STTK:n keskeiset teollisuusalojen liitot perustivat syksyllä 1989STTK-T:n ja sopivat tuolloin STTK:n kuulumattoman STL:n kanssa yhteisenneuvottelujärjestön TNK:n perustamisesta. RAL liittyi STTK-T:njäseneksi ja kuului sen kautta myös TNK:n jäsenyyteen. STTK:nlaajetessa TVK:n konkurssin seurauksena STTK:n isännöimä runkosopimussiirtyi vuoden 1990 alussa TNK:lle. Teknisten toimihenkilöidentyöehtosopimuksen muodostivat edelleen runkosopimus ja alakohtainenpalkkasopimus.

RAL:n hallinnon sisällä käynnistyivät 1990-luvun alkupuolellatunnustelut RAL:n sulauttamisesta Teknisten Liittoon. Niihin aikoihinliiton sääntöjä muutettiin niin, että liittokokouksista luovuttiin jaylimmäksi päättäväksi elimeksi jäi liittovaltuusto, johon valittiinedustus kaikista piiriyhdistyksistä jäsenmääräsuhdetta noudattaen.RAL:n hallituksen esitys Teknisten Liittoon sulautumisesta eikuitenkaan saanut taakseen riittävää määräenemmistöä liittovaltuustonkokouksessa 1996 ja fuusiohanke raukesi.

Neuvottelujärjestöksi perustetun TNK:n sisällä alkoivat 1990-luvunlopulla valmistelut uuden koko teollisuuden toimihenkilökenttääkattavan liiton perustamisesta. RAL:n piiriyhdistyksissä eiedelleenkään ollut yksimielisyyttä RAL:n liittämisestä suureenorganisaatioon. Hallituksen esitys sulautumisesta perustettavaanToimihenkilöunioniin sai kuitenkin taakseen vaadittavan määräenemmistönliittovaltuustossa tammikuussa 1999. Päätös johti RAL:n jäsenistön,sopimusten ja omaisuuden luovuttamiseen keväällä 2001 perustettavalleToimihenkilöunionille. Työnjohtotehtävissä toimineidenrakennusmestarien järjestäytymisestä alkanut mutkainen ja värikäsammattiyhdistysten elämänkaari jäi historian lehdille.

Teksti: Esa Koukkari, YRL:n ja RAL:n pääsihteeri vuosina 1976–1998



Copyright © Helsingin Rakennustoimihenkilöt TU ry, Powered by CMSimple
kotisivujen suunnittelu